Meinasin kusta homman heti kättelyssä, vaikeata kirjoittaa toi 2010!

Torstai, ehkä viikon tylsin päivä. Odottaa vain, että se kuuluisa viikonlopun aloittava perjantai käynnistyisi. Vaikka yleensä silloin ei välttämättä tapahdu mitään erikoista. Ainakaan minulla, teini vuodet on ohi ja pakollinen dokaus jääny taakse. Oon kai liian vanha jo siihen, tai pikemminki liian nuori. 18-vuotiaanahan sitä vasta saa alkoholia käyttää!

Yleisesti on kyllä ollu tosi kiva päivä. Huonosti kun ei mulla nykysin mene nähtävästi ollenkaan. Kai oon vaa liian positiivinen.

Heräsin aamulla 9 pintaa. Nukuin varmaan liikaa, sillä herääminen oli aivan yli tuskaista. Suihkuun raahautuessa mietin, miks en käynyt aamulla niin olisi voinut nukkua pidempään. Koko talon ollessa hiljainen valmistauduin ajatukseen, että 10.23 lähtevään junaan pitäisi keretä. Istuessani junassa havahtuin tärinään, joka tuli puhelimestani. Vanha tuttuni laittoi viestiä, jossa kertoi voivansa loistavasti uudessa kaupungissa ja ikävöi minua. Kerroin hänelle myös omana elämäni parhaat asiat ja jatkoin matkaa kohti Seurakuntaopistoa. Anatomiaa ja Englantia olisi vuorossa. Mielenkiinto molempiin aineisiin on aivan nolla. 13½ pistettä vain revittyä pistokokeesta ja yritin epätoivoisesti suomentaa englannin kielistä tekstiä.

Kolmen tunnin "uurastamisen" jälkeen lähin odottamaan junaa. Rikkinäisissä kengissä nauroin poikaystäväni jutuille, samalla kun tummatukkainen kaunotar vastasi kaikkiin miehelleni esitettäviin kysymyksiin. Soitin isälleni ja pyysin häntä hakemaan minut hänen tykö, sille mielenkiinto kävelemiseen oli peräti nolla.

Vaalea tukkainen reilu kolmekymppinen äitini oli minua vastassa kun käänsin lukkoa ovessa. Ruuan tuoksu osui nenääni ja päätin syödä samalla kun kaivoin puhelinta taskusta. Äidin kanssa jutellessa meni muutama tunti, samalla kun odotin isän soittoa.

Rakas Joonaskin soitti ja yritin kommunikoida hänen kanssaa selkeästi, samalla kun äiti laittoi karkkipussia kehyksiin. Reilu puolen tunnin puhelu oli jälleen hyvin mieluisa ja päätimme säästää puhelin laskua ja jatkaa mesen avulla.

Myös tätini otti minuun yhteyttä facebookissa ja minulle iski yllätävä ikävä. Haaveena olisi, että pääsisimme käymään Joonaksen kanssa hänen luonaan Berliinissä. Oli ihana kuulla kuinka aidosti hän oli onnellinen, että olen löytänyt juuri minulle täydellisen poikaystävän!:)

Jonas sanoo : olet myös eloisa, fiksu, tilannetajuinen, hyvällä tavalla tunteikas/romanttinen (vaikka muuta ite väitätkin), luotettava, monipuolinen, lahjakas, todella hassun hassu välillä, kaunis ja kaikkea mitä voi vaan toivoa naiselta

 

 

Tämä jatkuva korun syöminen alkaa käymään mun hermoille ja odotan että saan vaihdettua tämän. Näyttääkin varmasti aivan yli dorkalle.

Huomenna pitäisi tehdä monenlaista; käydä hymyilemässä kameralle, istua Joonaksen kainalossa sekä aamulla että illalla ja käydä tarkistuttamassa näkö, tuntuu että se on todella heikentynyt. NörttiJenbo tulee takaisin!

Isin pyynnöstä, jäin äidille yöksi ja aamulla kampeenkin Joonaksen syliin. Anteeksi Jaakko kun oon aina teillä!

Kiitos ja kumarrus jatketaan sunnuntaina

 

Jenni Christina