Syyhy. Hyi, onneks se on jo ohi.

Eipä ole oikein ollu mielenkiintoa kirjottaa tänne mitään. Toi jäätävä tauti meinas tappaa mut, ainakin melkein. Tollai pieni paska on yrittänyt tuhota niin paljon, huonolla menestyksella kuitenkin.

Perjantaina oli kyl mahtava päivä jollai tapaa. Koulussa opeteltiin sitoo toisiamme, kahdeksan tunnin leikkimisen jälkeen lähdin kotio katsastaa oliko mulla vielä katto pään päällä. Eteisessä oli niin paljon kenkiä, etten mahtunu kävelee kunnolla. Mahtava homma. Tunnin harkitsin, että lähtisinkö Lahteen ja päätin että lähden. Koska viiden juna on poistettu, joudun tuhlaamaan aikaa Riihimäellä. Kävin ostamassa verigreipin ja katsomassa löytäisinkö takkia tjn. En kuitenkaan löytänyt, joten hyppäsin 18.13 lähtevään junaan.

Junassa oli muutama lapsi, jotka päättivät pitää kovaa meteliä koko matkan. Mukavaa,  or not. Tulipas juteltua myös Jennan kanssa "pitkästä aikaa". Oli hassua kuulla sen ääntä.

Suuntasin vaatekaupoille katsomaan, josko viimein löytyisi sopivat housut ja löysin ne. Sanna tuli hakemaan minut Onlysta ja lähdimme kahvittelemaan Ardold'siin. Muutaman tunnin kerkesimme jutella kun lähdin jo takaisin Hyvinkäälle. Lupasin mennä Sannan tykö parin viikon päästä! Junaan istuttua, tietenkin ilokseni tuli kuulutus, että juna on myöhässä ja sain myös "ihanaa" matkaseuraa. Kaksi liki 50 miestä olivat kiinnostuneet kummallisista housuista samalla kun juttelin Joonaksen kanssa. Ihanaa. Huutamalla ja hakkaamalla pääsin heistä eroon Riihimäen kohdalla, jossa piti vaihtaa junaa. Koska junan lähtöö oli aikaa n. 30min, kävelin eväspysäkille lämmittelemään.

Olin kotona 22.23 ja olin totally valmis nukkumaan. Juttelin vielä tovin Joonaksen kanssa ja siirryin sänkyyn.

------

Lauantaina pelästyin ylipaljon kun ovikello soi, eikä minulla ollut rihmankiertämää. Arla iloisesti hymyille tuli vaatimaan Kahvia. Tunnin päästä Arlan tulosta, oli pakko raahautua Joonasta vastaan tohon muutaman metrin päähän. Kahvia juoden ja kakkaa jauhaen meni äkkiä tunti ja Arlan piti lähteä suorittamaan velvollisuuksia. Jäimme kiusoittelemaan toisiamme kunnes Elina soitti meidän hänen luokseen. Joonaskin pääsi näyttämään kuinka uuni laitetaan päälle. Se minkä mies tekee, nainen saa tehdä perässä. Eihän se toope osannu laittaa ees uuni päälle saatika käyttää salekahtimia! Aww. Söimme ja juttelimme hetken, haimme Miian Elinalle ja poistuimme kaikki kolme kotio. Pelasimme "agressiivista"-trivial peliä; tytöt vastaan pojat. Ei tietekään tarvitse edes mainita että tytöt voittivat ;) ! 

22.00 lähdimme kävelemää Puten tykö. Saimme olla vihdoin täysin kahdestaan ilman mitään häiriöitä !

 

JATKUU.

Köyhät kyykkyyn. Eli kyykyssä ollaan.

Huhhuh. Olihan oikein yö. Kahteen asti tuli vaan pyörittyä sängyssä, ei jostain syystä väsyttänyt yhtään ja pitelin korviani, kun äitipuolen oksentaminen oli niin kamalan kuulosta! Musiikki soiden korvissa poistun alakertaan nukkumaan, heräämiseen kun aikaa olisi enää muutama tovi ja koulussa pitäisi olla valppaana. En kuitenkaan kauaa saanut nukuttua kun isä tuli jo huutamaan korvaan: "tule ylös nukkuu, soitan Nitalle ambulanssin". Uni? Poissa.

Joonaksella oli 10.30 chat-juonto MilkBar nimisessä ohjelmassa, joten lintsasin aamutunnit, jotta näin komean mieheni selittämässä jonninjoutavia. Loistavasti vedetty chatjuonto ei kestänyt kauaa, joten pääsin 11 junalla lähtemään kohti Järvenpäätä. Asemalla törmäsin vanhaan tuttuuni Meritaan. Muutaman sanan hänen kanssaan kerkesin vaihtaa kun jouduin jo lähteä kävelemään koulua kohti.

Ilmasutaidon tunnit olivat aika.. mielenkiintoiset. Peter Pan näytelmän muodostaminen luulisi olevan helpompaa kun se on. Varsinkin kun koko ajan kutittaa, tää syyhy tappaa mut. Minut leimattiin Leenaksi ja pääsin täten päärooliin. Nautin huomiosta, joten rooli oli mielestäni paras mahdollinen! Kiireen vilkkaa lähdimmekin sitten koulun päätyttyä Kyrölän asemalle ja Joonaskin soitti, että sai työpaikan varmasti. Auringon paiste ja tuo uutinen toi vähän hymyä naamaan! Okei, aika paljonkin. Olin/olen kovin ylpeä miehestäni.

Kotona oli yli paljon herkkuja ja niitä tuli syötyä kera äitin ja siskon seuran. Ilta menikin kokonaan lagaessa ja todetessa, että Salkkarit on aina vaan huonompi. Ulla on nähty jo joten SE vois lähteä jo menee.

Sannaa en unohda koskaan ja lupaan, että otan hänet kiinne aina kun hän putoo ja otan kaikki surut ja ilot vastaan.

Joonas, vaikka tää maailma kaatuis meidän ympäriltä, vaik tapahtuis mitä, niin pitäisin käsiä sun ympärillä, enkä antais tapahtua mitään pahaa, vaan halaisin sua ja kertoisin kuinka paljon mä sua rakastan.

 

Jenni Christina

Mä lupaan sulle sen.

 

Perjantaina oli kuvaus, kuvaus jossa esitin siivoavani ja joka tulee näkymään Googlessa. Ylinoloa, toivottavasti ette tule ikinä näkemään sitä. Varttitunnin heiluin rätti kädessä ja tienasin hommasta 100€ nice ! :-)

Isin kanssa pyörien meni muutama tovi ja joudun kiperään tilanteeseen, jossa mun olis pitäny paljastaa poikaystäväni ikä. Tiedän jo nyt, että sanomista siitä tulee mutta yritän viimeiseen asti välttää sitä ettei minun tarvitse kertoa. Yhdeksän vuotta voi kuulostaa hyvinkin pahalta mutta oikeasti se ei ole yhtään niin paha kuin kuulostaa. Minulla ja Joonaksella kuitenki osuu kaikki jutut yhteen. Rakastan häntä oikeasti.

Muutaman tunnin lagailun jälkeen pääsin isän kyydillä ensin äidille vaihtamaan vaatteet ja sitten kohti TIkkurilaa, jossa minua odotti Jaakko ja Joonas. Kävimme kaupassa ostamassa pojille kaljaa ja sitten lähdimme katsomaan ensin ylisurkeaa tv-rormaattia Terän Pallit ja sitten loistavaa elokuvaa nimelta Saksikädi Edward. Disakin löysi tiensä Ratatielle. Toisiamme raapien katsoimme elokuvan loppuun ja Jaakko ja Disa päättivät mennä "nukkumaan" ja minä ja Joonas jäimme juttelemaan niitä näitä. Nauraen ja toisiimme tutustuen meni loppu yö/ilta ja pääsimme nukkumaankin vasta monen tunnin jälkeen.

Aamulla oli ihana herätä Joonaksen läsnä ollessa ja kahvin jälkeen lähdinkin jo kotio. Oli niin hyvä mieli, että päätin kävellä vaikka matkaa olikin muutama kilometri ja laukku painoi valtavasti. En kerennyt olla kotona kuin hetken kun lähdinkin äitipuolen  veljen lapsen synttäreille. Melu oli valtava ja lapsia oli joka suunnassa. Toiset heittelivät tavaroita ja toiset roikkuvat jalassa kun punkki ihossa. Kakun syötyä sain onneksi kyydin parhaalle ystävälleni Arlalle. Juteltuamme tovin lähdimme hakemaan elokuvaa FilmTownista. Liian nuori kuolemaan oli loistava elokuva juuri sille päivälle. Nuoren naisen kertomus elämästä kun äiti heittää ulos ja tyttö menee naimisiin. Raha ongelmat kasaantuvat suuriksi ja mies päättää lähteä armeijaan, sielä kuitenkin saisi ruokaa. 14 vuotias tyttö on kadulla ilman rahaa ja olin sijaa jolloi hän lähtee etsimään paikkaa itselleen.

Syöminen on nykyisin harvinaista, perjantaina söin muutaman sipsin ja lauantaina kakkua ja kaksi hapankorppua. Kotiin lähdin Arlalta illalla ja Joonas soitti minulle. Juttelimme koko matkan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Eipähän ollut tylsä koti matka. Päätin myös raapustaa lapun, jossa kerroin kuinka minua raivostuttaa jotkut asiat isällä. Pääsin yhden jälkeen nukkumaan kovalle patjalle jonka oli vallottanut kääpiömäyräkoiramme Osku. Loistavaa.

Yheltä toista herättyäni, keräsin vaatteet päälleni ja painuin alas laulamaan SIngStaria. Muutaman tunnin päästä otin siskoani kädestä ja lähdimme keskustaan. Arla ja Joonas tuli asemalle ja siitä kävelimme Arlan äidille joka lupasi auttaa Joonasta ongelmassaan. Odottelimme Arlan kanssa rauhassa ja saatoimme Joonaksen asemalle. Kaupassa käynnin jälkeen hain Jasminin ja menimme mäkin kautta kotio. Nyt illalla en oikein ole tehnyt mitään, pelännyt että saan vatsataudin Nitalta. No ainakin laihtuisi.

On surullisen ihanaa kun ystävät puhuvat minualle. On ihanaa kun ihmiset luottavat minuun ja kertovat asioita. Minä otan kiinne jos ystäväni putoaa, yritän ainakin kaikin voimin.

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä<3.

Jenni Christina

Meinasin kusta homman heti kättelyssä, vaikeata kirjoittaa toi 2010!

Torstai, ehkä viikon tylsin päivä. Odottaa vain, että se kuuluisa viikonlopun aloittava perjantai käynnistyisi. Vaikka yleensä silloin ei välttämättä tapahdu mitään erikoista. Ainakaan minulla, teini vuodet on ohi ja pakollinen dokaus jääny taakse. Oon kai liian vanha jo siihen, tai pikemminki liian nuori. 18-vuotiaanahan sitä vasta saa alkoholia käyttää!

Yleisesti on kyllä ollu tosi kiva päivä. Huonosti kun ei mulla nykysin mene nähtävästi ollenkaan. Kai oon vaa liian positiivinen.

Heräsin aamulla 9 pintaa. Nukuin varmaan liikaa, sillä herääminen oli aivan yli tuskaista. Suihkuun raahautuessa mietin, miks en käynyt aamulla niin olisi voinut nukkua pidempään. Koko talon ollessa hiljainen valmistauduin ajatukseen, että 10.23 lähtevään junaan pitäisi keretä. Istuessani junassa havahtuin tärinään, joka tuli puhelimestani. Vanha tuttuni laittoi viestiä, jossa kertoi voivansa loistavasti uudessa kaupungissa ja ikävöi minua. Kerroin hänelle myös omana elämäni parhaat asiat ja jatkoin matkaa kohti Seurakuntaopistoa. Anatomiaa ja Englantia olisi vuorossa. Mielenkiinto molempiin aineisiin on aivan nolla. 13½ pistettä vain revittyä pistokokeesta ja yritin epätoivoisesti suomentaa englannin kielistä tekstiä.

Kolmen tunnin "uurastamisen" jälkeen lähin odottamaan junaa. Rikkinäisissä kengissä nauroin poikaystäväni jutuille, samalla kun tummatukkainen kaunotar vastasi kaikkiin miehelleni esitettäviin kysymyksiin. Soitin isälleni ja pyysin häntä hakemaan minut hänen tykö, sille mielenkiinto kävelemiseen oli peräti nolla.

Vaalea tukkainen reilu kolmekymppinen äitini oli minua vastassa kun käänsin lukkoa ovessa. Ruuan tuoksu osui nenääni ja päätin syödä samalla kun kaivoin puhelinta taskusta. Äidin kanssa jutellessa meni muutama tunti, samalla kun odotin isän soittoa.

Rakas Joonaskin soitti ja yritin kommunikoida hänen kanssaa selkeästi, samalla kun äiti laittoi karkkipussia kehyksiin. Reilu puolen tunnin puhelu oli jälleen hyvin mieluisa ja päätimme säästää puhelin laskua ja jatkaa mesen avulla.

Myös tätini otti minuun yhteyttä facebookissa ja minulle iski yllätävä ikävä. Haaveena olisi, että pääsisimme käymään Joonaksen kanssa hänen luonaan Berliinissä. Oli ihana kuulla kuinka aidosti hän oli onnellinen, että olen löytänyt juuri minulle täydellisen poikaystävän!:)

Jonas sanoo : olet myös eloisa, fiksu, tilannetajuinen, hyvällä tavalla tunteikas/romanttinen (vaikka muuta ite väitätkin), luotettava, monipuolinen, lahjakas, todella hassun hassu välillä, kaunis ja kaikkea mitä voi vaan toivoa naiselta

 

 

Tämä jatkuva korun syöminen alkaa käymään mun hermoille ja odotan että saan vaihdettua tämän. Näyttääkin varmasti aivan yli dorkalle.

Huomenna pitäisi tehdä monenlaista; käydä hymyilemässä kameralle, istua Joonaksen kainalossa sekä aamulla että illalla ja käydä tarkistuttamassa näkö, tuntuu että se on todella heikentynyt. NörttiJenbo tulee takaisin!

Isin pyynnöstä, jäin äidille yöksi ja aamulla kampeenkin Joonaksen syliin. Anteeksi Jaakko kun oon aina teillä!

Kiitos ja kumarrus jatketaan sunnuntaina

 

Jenni Christina